Puoli kiloa päivässä!

Huomasin vasta eilen että kommenttilaatikossani oli päällä sellaiset asetukset etteivät anonyymit saa kommentoida. Nyt asia on kuitenkin korjattu joten myös te sorretut anonyymit pääsette laukomaan mielipiteitänne aivan vapaasti. ;)

JIPPII!! Tänään aamulla vaaka näytti 500 grammaa vähemmän kuin eilen!! Tiedän varsin hyvin että tämä johtuu luultavasti nautittujen nesteiden ja ruokien määrästä ym, mutta anyway jokainen painonlasku on etappi lähemmäs tavoitetta (vaikka luultavasti nuo 500g ovat huomenna tulleet takaisin, mutta sitähän ei nyt mietitä).

Masentaa ihan tuhottomasti kun en ole liikkunut kahteen päivään... Maanantaina treenasin crosstrainerilla, mutta tiistai ja keskiviikko olivat niin täyteen buukatut, etten yksinkertaisesti ehtinyt. Yritän tänään vääntää aikaa treenaamiselle, vaikka pääsenkin kotiin vasta ennen yhdeksää illalla.

Ystävilläni on nyt päällä joku yhteinen diili että kehuvat laihtumistani kilpaa niin että ajattelen olevani jo tarpeeksi laiha jo lopetan laihduttamisen ja lihon muodottomaksi ja isommaksi kuin he... Ihan varmasti. Tänään taas yksi ystäväni totesi kun näimme pikaisesti, että "Sun peba (=pylly) on pienentyny". Thanks, mutta i don't think so! Täytyy mitata lantion ympärys kun pääsen kotiin jotta voin olla varma olemattomasta kehityksestäni kohti laihempaa takalistoa.

Tänään syömiset menivät vähän överiksi... Aamulla söin vain jogurtin (80kcal), mutta lounaaksi soin kanapihvin (joka on ihan ok), mutta sen kanssa RANSKALAISET!!! x( Ärh... Olen läski punkero ja nyt ainakin ne 500g tulevat takaisin pikkuserkkujenkin kera!!! Helvetti. No, yritän rauhoitella itsetuhoisia ajatuksiani uskottelemalla itselleni että saan silloin tällöin (HARVOIN) syödä jotain tuollaista moskaa, sillä en todellakaan pystyisi olemaan loppuelämääni ilman kaikkea roskaruokaa... Onneksi syön tuollaista moskaa oikeasti tosi harvoin, joten ei yksi kerta tapa. Mutta ahdistaa silti hiivatin paljon!!!


Ilmeisesti tuollaiseksi haluan tulla kun ranskalaisia suuhuni väkipakolla tungen... Kiva masu naisella. Vetäisin kyllä itseni narun jatkeeksi saman tien jos päästäisin itseni tuohon kuntoon.

Taantuma

Viikonloppu meni odotetusti penkin alle... Tai no sunnuntai-iltaan asti pärjäsin mainiosti, mutta sitten maissilastut, irtokarkit ja tonnikalapasta veivät voiton. Niinpä mässytin pienen kylän edestä ja pian istuinkin vessanpöntön vierellä tekemässä tuttavuutta Ison O:n kanssa. Ja tällähän tarkoitan Oksennusta enkä sitä toista Isoa O:ta...

On vaan erittäin hankalaa tuo oksentaminen iltaisin. Nääs asun poikaystäväni kanssa omassa kämpässä, ja poikkishan on tietenkin useinmiten iltaisin kotona. Yritä siinä nyt sitten laittaa musiikkia soimaan ja vessan lavuaarin hana täysille ja äänettömästi yökätä vatsasi sisältö pöntön syövereihin. Puhumattakaan punaisista silmistä ja turvonneista poskista, joita joudut tämän jälkeen esittelemään poikaystävälle, joka varmaan ihmettelee miksi vessakäynti kesti niin kauan...

No mutta on se tähänkin asti onnistunut ilman kiusallisia kysymyksiä, joten eiköhän se tästä.

Painoin tänä aamuna edelleenkin 55,6 kg.. Eli ollaan taas ärsyttävässä tilanteessa, jossa paino junnaa paikallaan. Onhan se hitosti parempi kuin että paino nousisi, mutta silti ärsyttävää.

Mua on alkanut vähän pelottaa tää mun laihtumisprosessi... Huomaan meinaan taas pieniä asioita ajattelussani ja käyttäytymisessäni, jotka viittaavat anoreksiaan. Siis samanlaisia ajatuksia ja tunteita, joita koin silloin pahimmassa tilanteessani. Ja tämä on siis huono juttu, koska en halua sairastua uudestaan. Haluan vain laihaksi, en luisevaksi.

Eilen eräs ystäväni kysyi että olenko laihtunut. Tämä tuntui tosi hyvältä, mutta samalla jotenkin todella ärsyttävältä, koska tiesin etten ole laihtunut paljoa sitten viime näkemämme. Minun olisi pitänyt laihtua enemmän, jotta ystäväni olisi kysymättäkin tiennyt minun laihtuneen!!

Mietin myös sellaista asiaa, että kun viimeksi laihdutin (sairastumatta anoreksiaan) onnistuneesti ja paljon, söin kaksi kertaa päivässä ison lämpimän aterian. Siis klo 12 aikaan koulussa ison lautasellisen ruokaa ja sitten kotona n. klo 18 toisen ison lautasellisen lämmintä kotiruokaa. Ja laihduin aivan helvetin hyvin!! Ja siis söin todellakin paljon enkä mitään "iik söin yhden perunan!!", sillä monet ystävistäni päivittelivät että "Vitsi kun oot noin laiha niin kuvittelin ettet syö mitään, mutta sähän syöt aivan sairaasti". Että silviisiin. Ja silloin söin joskus karkkia, sipsiä tms, mutta oksensin kaiken aina pois.

Eli siis jos haluan laihtua näkemättä nälkää ja sairastumista anoreksiaan, palaan tähän kyseiseen omalla kohdallani hyväksi todettuun metodiin. Mutta silloin olin kyllä kovin nälkäinen usein koska ruokailuvälit olivat niin pitkiä. Eli jos nyt söisinkin klo 12 ja 18 hiukan pienemmät ateriat, ja aamulla, iltapäivällä ja illalla pienet välipalat. Tällöin kokonaisenergiansaantini olisi suurinpiirtein sama kuin silloin kun onnistuin laihduttamisessa erittäin hyvin. Olen testannut tätä metodia nyt muutaman päivän ja ainakin fiilis on hyvä eikä nälkä yllätä. Laitan vielä alle suuntaa-antavan kaloritaulukon (kalorit ovat siis NOIN määriä, eivät tarkkoja ja vaihtelevat hiukan päivittäin):

klo 9 - 100 kcal (jogurtti tai omena)

klo 12 - 350 kcal (kotiruokaa)

klo 16 - 100 kcal (omena)

klo 18 - 350 kcal (kotiruokaa)

klo 21 - 100 kcal (hedelmä tms)

yhteiskalorimäärä = 1000 kcal.

Laihtumisvauhti ei päätä huimaa, mutta ainakin ahmimiset vähenevät, en näe nälkää ja tulokset ovat mitä ilmeisemmin pysyvämpiä = Ei jälleen yhtä kitukuuria mulle, kiitos!

Pieni vastoinkäyminen

Paskan marjat! Paino oli tänään aamulla tasan 56 kg. Voihan vitun vitun vittu... Ne oli ne muutamat irtokarkit jotka sorruin vetämään naamaan eilen!! Eikä auttanut yrittää oksentaa, ne karkit oli painuneet keiton alle mahalaukun alimpaan kolkkaan... Helvetti!!! No, ei vaivuta totaaliseen synkkyyteen... En kirjaa tätä kohonnutta painoa sivupalkkiin, vaan painan lukeman väkisinkin pienemmäksi viikon sisällä ja kirjaan vasta uuden pienemmän painoni. Kyllä, niin teen.

Katselin äsken YouTubesta erilaisia Thinspiration videoita (etsi sanalla Thinspiration, löydät kauhean kasan videoklippejä). Aijaijai, ne kauniit vartalot saivat kyllä viimeisetkin aivonystyrät virittymään laihdutusmielelle! Haluan haluan haluan sellaisen vartalon, kauniin ja hoikan vartalon. Hoikat reidet ja käsivarret, ei vaan TODELLA SAIRAALLOISEN LAIHAT! Ja solisluiden ja lonkkaluiden TÄYTYY paistaa ihon läpi erittäin selvästi!

kuva täältä

Please God, anna mulle tuollainen kroppa!!!

Eilisen syömiset meni ihan ok, mutta söin silti liikaa:

Aamiainen: Valio profeel jogurtti - 80 kcal

Lounas: Makaronilaatikko - 350 kcal

Välipala: Omena, mandariini - 80 kcal

Päivällinen: Porokeitto - 250 kcal

Illalla: Irtokarkkeja - 150 kcal (PAHA PAHA PAHA!!!)
= 910 kcal (LIIKAA LIIKAA LIIKAA!!!)

Kävin illalla ratsastamassa tunnin (lasken vain itse ratsastuksen) , eli kaloreita kului 300 kcal.

Eli kokonaisvaje:

- 1600 kcal (perusaineenvaihdunta)

+ 910 kcal (syömiset)

= - 690 kcal

- 300 kcal (liikunta)

= - 990 kcal.

Tiedättekö muuten mikä tässä jutussa ärsyttää niin maan perkeleesti? Se, että kun viimeksi painoin 46 kg, poikaystäväni valitti että olen aivan liian laiha, eikä mulla ole enää tissejä tai persettä. Eli se ei halua että musta tulisi taas niin laiha!! Arvatkaa onko siinä kiva laihduttaa kun toinen jankkaa vieressä että "lopeta oot jo tarpeeks laiha"!!! MUR.

Menen katsomaan lisää Thinspiration videoita, jotta saisin vahvistettua laihtumishalujani. Välillä kun tulee pelottavasti sellainen fiilis, että eihän tässä tarttis paljoa laihduttaa... Mutta kun tarttis!! Ihan minimi-vähimmäismäärä on se 50 kiloon laihduttaminen, mielellään pienempiin lukemiin!! Auts, kauhea nälkä, vatsaan sattuu... Ehkä haenkin ison kupillisen teetä ja ryystän sitä samalla kun haen inspiraatiota laihduttamiseen...

Jaksamisia! Ajattelen kesäistä hietsua ja itseäni bikineissä (tietenkin siinä vaiheessa) LOISTAVASSA RANTAKUNNOSSA... Ei siis ruokaa tälle possulle.

Positiivinen yllätys

Oho! Kun eilen lisäsin tuonne sivupalkkiin tuon PAINO-taulukon josta näätte edistymiseni, olin käynyt viimeksi vaa'alla 18.01., joten laitoin sen eilisen painoksi eli "aloituspainoksi" kun ajattelin että painan vähintään saman verran edelleen. Tänään aamulla kävin kuitenkin vaa'alla, joka näytti 55,6 kg!! Eli siis en voinut painaa eilen yhtä paljon kuin 18 pv, joten muutin "eilisen painon" kohdalle oikean päivämäärän ja lisäsin tämän päivän painon. Jepajee, 55 saavutettu!! :D Jos jatkan samaa rataa, ei kestä montaa kuukautta kun olen ensimmäisessä tavoitepainossani, eli 50 kg:ssa!!

kuva täältä

Eilen oli ihan ok päivä. Päivän syömiset:

Aamiainen: Valio profeel jogurtti - 80 kcal

Lounas: Makaronilaatikko (itsetehty) - 300 kcal
Välipala: Omena, Valio profeel jogurtti - 150 kcal
Päivällinen: Jauhelihakastiketta, punajuuria - 300 kcal
Iltapala: 2 satsumaa - 80 kcal

= 910 kcal.

Kävin salilla tekemässä crosstrainerilla 30 min (-330 kcal) ja lihaskuntoa 40 min (- 230 kcal) eli yhteensä kulutettuja kaloreita 560.

Eli jos perusaineenvaihduntani on noin 1600 kcal, saan laskettua koko päivän energiasaannin:
- 1600 kcal (perusaineenvaihdunta)
+ 910 kcal (plussataan syömiset)
= - 690
- 560 kcal (vähennetään liikunnat)
= - 1250 kcal

Joten kokonaisenergiansaanti olisi noin - 1250 !! Huimaa, mutta tosi siistiä :)
















kuva täältä


Mietiskelin tässä että tekisin muutaman kanssasisaren tyyliin parit tavoitteet liitettyinä alenevaan painoon, eli että palkitsisin itseni tietyllä palkinnolla jahka sovittu paino on saavutettu. Alustava suunnitelma voisi olla esimerkiksi tällainen:

54 kg : Menen kampaajalle ja leikkautan + värjäytän hiukseni uuteen uskoon

53 kg : Ostan uudet ja hyvät salikengät, joita olen hinkunut jo pitkään

52 kg : Tilaan itselleni ajan jalkahoitoon (eli jalat sandaalikuntoon!)

51 kg : Mitäköhän tähän keksisi... Ehdotuksia? :)

50 kg : Hankin napakoruni (tai siis napareiän) takaisin (tiedän että se on ns. "teinikoru", mutta itse en hankkinut sitä kauheimpaan teinivillitysaikaan, ja pidin napakorustani valtavasti!)

Nyt palaan työnteon pariin ja muutaman tunnin kuluttua lähden ratsastamaan, eli totaalista energiankulutusta tiedossa! Hauskaa ja miinuskaloripitoista loppupäivää kaikille! ;D

From the beginning

Tarina on pitkä ja kivinen, mutta sen luettuanne saatatte ymmärtää ajatusmaailmaani hiukan paremmin.

Joudumme palaamaan takaisin nuoruusvuosiini, ylä-asteelle. Olin ala-asteen loppuajat ja seitsemännen luokan ollut melko pullea, melkeinpä normaalipainon ylärajoilla. Tämä ei minua itseäni haitannut, vaikka sainkin kuulla välillä läski-kommenttia. Seitsemännen ja kahdeksannen luokan välisen kesäloman aikana kiinnostuin sattumalta rullaluistelusta ja luistelinkin koko kesän ajan melkein päivittäin 10 km lenkin. Tästä seurasi, että laihduin PALJON. En muista tarkkaa menetettyjen kilojen määrää, sillä en muista alkupainoani... Kesän jälkeen painoin kuitenkin 44 kg, ja voi sitä ihmetystä, jota sain osakseni. Kaverit käskivät syödä enemmän ja päivittelivät liian laihaa ulkomuotoani. Minua itseäni tämä ei liikuttanut mitenkään, sillä en edes ollut huomannut laihtuvani, sillä se tapahtui "vahingossa".

Loppujen lopuksi päädyin normaaliin rutiinitarkastukseen koulun terveydenhoitajalle joskus kahdeksannen syksyllä, ja siitäkös ne ongelmat vasta alkoivat... Minut leimattiin heti anorektiseksi, jouduin kuuntelemaan tunteja sepitystä laihuudestani ja tytöistä, jotka laihuutta ihannoivat. Olin ymmälläni, sillä en kokenut olevani mitenkään liian laiha, olin vain tyytyväinen omaan kroppaani kuten aina ennenkin. Terveydenhoitaja kuitenkin soitti vanhemmilleni asiasta ja passitti minut painokontrolleihin, jolloin rupesin vasta pikkuhiljaa tiedostamaan vartaloani ja ihannoimaan laihuutta. Pikkuhiljaa aloin nauttia saamastani höösäyksestä laihuuteni takia. Hymyni ei voinut olla yhtään leveämpi kun jälleen joku ystävistäni kauhisteli kuihtunutta olemustani.

Siitä sitten lähtivät liikkeelle vuosien anoreksia- ja myöhemmin bulimia-kierteet. En ole sen jälkeen ollut kertaakaan tyytyväinen vartalooni, enkä ole vieläkään. Vuoden 2006 kesään mennessä olin bulimian takia lihonnut jonkun verran ja saman vuoden syksyllä laihdutin 15kg pois. Nämä tulivat tietenkin vuoden 2007 aikana takaisin korkojen kera, ja nyt olen taas siinä pisteessä, että haluan kaiken ylimääräisen pois, eli "anoreksiakroppani" takaisin. Älkää käsittäkö väärin, en halua itse anoreksiaa takaisin, vain sen kropan. Ja ilman ahmimista ja oksentamista, kiitos.

Olen päättänyt tehdä tällä kerralla kaiken oikein, eli terveellisesti. Vähemmän (huonoa) ruokaa ja enemmän liikuntaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee, tällä kerralla en suostu takaisin vittumaiseen oravanpyörään, jossa laihdun nopeasti, mutta saan lopulta joka-ikisen kilon takaisin kavereiden kera.

Puristus alkoi jo hiljalleen viime syksynä, mutta vasta uudenvuoden tienoilla aloitin tosissani. Kutsuttakoot sitä vaikkapa uuden vuoden lupauksekseni, ihan sama, mutta sen aion toteuttaa. Aion laihduttaa painoni VÄHINTÄÄN 50 kg:aan, koska lihaskin painaa, eli jollen halua olla löysä lihakseton luuranko, en välttämättä voi painaa sen vähempää... Katsotaan.

Eilen näin erästä kaveriani parin viikon tauon jälkeen, ja hän sanoi että OLEN LAIHTUNUT. Voi sitä onnen määrää! Melkein tuli kyyneleet silmiin... Näitä lisää! Olen kuin olenkin laihtunut, mutta en paljoa, en ainakaan tarpeeksi. Sivupalkissa on painoni ja mittausten päivämäärät, jotta kaikki (including me) voivat seurata tappavan tasaista etenemistäni.

En ole vielä päättänyt, lisäänkö blogiin ennen-jälkeen kuvia itsestäni, mutta se voisi toisaalta olla ihan hyvä juttu, sillä näin saisin ihan konkreettisesti nähdä edistyksen, jos sellaista ylipäänsä koskaan tapahtuu. Ja myös te saisitte naurahdella pöhöttyneelle olemukselleni. ;)

Katsotaan, katsotaan mihin blogi tästä kehittyy. After all, ollaan vielä sen verran lapsen kengissä, että mitä tahansa voi tapahtua!