Taantuma

Viikonloppu meni odotetusti penkin alle... Tai no sunnuntai-iltaan asti pärjäsin mainiosti, mutta sitten maissilastut, irtokarkit ja tonnikalapasta veivät voiton. Niinpä mässytin pienen kylän edestä ja pian istuinkin vessanpöntön vierellä tekemässä tuttavuutta Ison O:n kanssa. Ja tällähän tarkoitan Oksennusta enkä sitä toista Isoa O:ta...

On vaan erittäin hankalaa tuo oksentaminen iltaisin. Nääs asun poikaystäväni kanssa omassa kämpässä, ja poikkishan on tietenkin useinmiten iltaisin kotona. Yritä siinä nyt sitten laittaa musiikkia soimaan ja vessan lavuaarin hana täysille ja äänettömästi yökätä vatsasi sisältö pöntön syövereihin. Puhumattakaan punaisista silmistä ja turvonneista poskista, joita joudut tämän jälkeen esittelemään poikaystävälle, joka varmaan ihmettelee miksi vessakäynti kesti niin kauan...

No mutta on se tähänkin asti onnistunut ilman kiusallisia kysymyksiä, joten eiköhän se tästä.

Painoin tänä aamuna edelleenkin 55,6 kg.. Eli ollaan taas ärsyttävässä tilanteessa, jossa paino junnaa paikallaan. Onhan se hitosti parempi kuin että paino nousisi, mutta silti ärsyttävää.

Mua on alkanut vähän pelottaa tää mun laihtumisprosessi... Huomaan meinaan taas pieniä asioita ajattelussani ja käyttäytymisessäni, jotka viittaavat anoreksiaan. Siis samanlaisia ajatuksia ja tunteita, joita koin silloin pahimmassa tilanteessani. Ja tämä on siis huono juttu, koska en halua sairastua uudestaan. Haluan vain laihaksi, en luisevaksi.

Eilen eräs ystäväni kysyi että olenko laihtunut. Tämä tuntui tosi hyvältä, mutta samalla jotenkin todella ärsyttävältä, koska tiesin etten ole laihtunut paljoa sitten viime näkemämme. Minun olisi pitänyt laihtua enemmän, jotta ystäväni olisi kysymättäkin tiennyt minun laihtuneen!!

Mietin myös sellaista asiaa, että kun viimeksi laihdutin (sairastumatta anoreksiaan) onnistuneesti ja paljon, söin kaksi kertaa päivässä ison lämpimän aterian. Siis klo 12 aikaan koulussa ison lautasellisen ruokaa ja sitten kotona n. klo 18 toisen ison lautasellisen lämmintä kotiruokaa. Ja laihduin aivan helvetin hyvin!! Ja siis söin todellakin paljon enkä mitään "iik söin yhden perunan!!", sillä monet ystävistäni päivittelivät että "Vitsi kun oot noin laiha niin kuvittelin ettet syö mitään, mutta sähän syöt aivan sairaasti". Että silviisiin. Ja silloin söin joskus karkkia, sipsiä tms, mutta oksensin kaiken aina pois.

Eli siis jos haluan laihtua näkemättä nälkää ja sairastumista anoreksiaan, palaan tähän kyseiseen omalla kohdallani hyväksi todettuun metodiin. Mutta silloin olin kyllä kovin nälkäinen usein koska ruokailuvälit olivat niin pitkiä. Eli jos nyt söisinkin klo 12 ja 18 hiukan pienemmät ateriat, ja aamulla, iltapäivällä ja illalla pienet välipalat. Tällöin kokonaisenergiansaantini olisi suurinpiirtein sama kuin silloin kun onnistuin laihduttamisessa erittäin hyvin. Olen testannut tätä metodia nyt muutaman päivän ja ainakin fiilis on hyvä eikä nälkä yllätä. Laitan vielä alle suuntaa-antavan kaloritaulukon (kalorit ovat siis NOIN määriä, eivät tarkkoja ja vaihtelevat hiukan päivittäin):

klo 9 - 100 kcal (jogurtti tai omena)

klo 12 - 350 kcal (kotiruokaa)

klo 16 - 100 kcal (omena)

klo 18 - 350 kcal (kotiruokaa)

klo 21 - 100 kcal (hedelmä tms)

yhteiskalorimäärä = 1000 kcal.

Laihtumisvauhti ei päätä huimaa, mutta ainakin ahmimiset vähenevät, en näe nälkää ja tulokset ovat mitä ilmeisemmin pysyvämpiä = Ei jälleen yhtä kitukuuria mulle, kiitos!